Kriisi.

"Tässä iässä" "Kun olin nuori". Tälläiset fraasit ovat alkaneet ujuttautua sanavarastooni viime aikoina. Täytän 27 syksyllä, mutta useimmiten tunnen itseni niin paljon enemmän kolmekymppiseksi kuin kaksikymppiseksi. Luulin, että kriiseilin 30-kriisin jo 25-vuotiaana, mutta ei. Sen aika taitaa olla nyt.

Löysin hiuksistani valkoisen, paksun, rautalankamaisen hiuksen tällä viikolla. Viime viikolla huomasin silmäkulmiini tulleen lisää ryppyjä. Puhun niistä kaikille ja kaiken aikaa muka kauhistuneena, mutta toisaalta olen niistä ylpeä. Tätä tämä nyt vaan on. Jälkiä elämästä. Kaikesta koetusta. Joistain asioista on jo kokemusta, tietää miten toimia ja ymmärtää ajan rajallisuuden. Silti aikaa on vielä runsaasti.

Olen kuitenkin alkanut enemmän tehdä asioita, joista pidän. Jotka tuovat hyvän mielen. En tee enää niin paljon asioita "koska on pakko". Minulla on esimerkiksi kesälle ja syksylle luvassa paljon retkiä ja matkoja. Hyvien ystävien kanssa. Niiden kanssa, joiden kanssa voi nauraa rypyille, mutta joiden kanssa voi nauraa teinimäisesti ravintolassa.

Kaikessa kauheudessaan kriisit voivat olla myös vapauttavia.Uudistavia.

Lukekaa muuten Magicpoks:n Maj:n kirjoitus "Symppis". Ihana, mahtava, ajatuksia herättävä kirjoitus, joka toimi tämänkin kirjoituksen inspiraationa.

Keskitytään positiivisiin asioihin, kuten matkustamiseen. Kuva viime kesältä, jolloin olin kaunistautumis- ja virkistymismatkalla ystäväni kanssa.